Tää dieetin alotus näin joulun pyhinä ei ollut ehkä paras mahdollinen ajankohta. Suklaata jäljellä ja sukupäivällisiä.. Suklaisiin en ole (ainakaan vielä..) kajonnut mutta anoppilassa tuli syötyä vielä vähän jouluherkkuja, mutta muuten olen pitänyt kiinni ruokavaliosta ja lenkkeillyt päivittäin.
Meinasin sortua oikein kunnolla tänään herkuttelemaan kun meillä oli kaksi vuodenvaihteessa vanhentuvaa leffalippua käyttämättä. Ajateltiin käydä katsomassa Mielensäpahoittaja ja eihän leffassa voi käydä ilman poppareita! Varasin eilen liput täksi illaksi ja varmistin Minielle hoitopaikan anopilta. Jätettiin poika hoitoon päivällisen jälkeen ja lähdettiin kohti keskustaa. Leffan sisäänkäynnillä näytän lippuja ja portsari pysäyttää mut.
"Nää liput oli eiliseen näytökseen."
Oikeesti?? Hitto mikä tumpelo. Siinä seistiin popparit kädessä ja käytiin kysymässä jos tämän päivän näytökseen olisi tilaa mutta eipä ollut kun yksi paikka jäljellä. No miten mä reagoin siihen? Itkee vollotin Kinopalatsin aulassa kun mies mussuttaa poppareita ja koittaa lohduttaa mua kun ripsarit valuu pitkin poskia! Kunnon mielensäpahoittaja minä.. Mies heitti mut kotiin ja lähdin juoksemaan sillä aikaa kun mies haki Minien hoidosta. No, jäi popparit syömättä ja tulipa sulateltua anopin jouluruoat lenkkipolulla! Heh. Kummasti mieli kirkastui päivällisen morkkiksesta ja leffalippumogasta kun pääsi pitkästä aikaa juoksemaan. Mulla meni kesällä polvet ihan rikki kun aloitin juoksun uudelleen raskauden jälkeen. En pystynyt kävelemäänkään kunnolla ennen ihmeparantumista fysioterapeutin vastaanotolla kun sain kinesioteippaukset polviin. Hän antoi jumppaohjeita ja juoksu kiellon imetyksen loppuun. Nyt vasta kuukausi imetyksen päättymisestä uskaltauduin kokeilemaan uudelleen. Tuntui mahtavalta päästää höyryjä hyvän musiikin pauhatessa korvissa ja hangen naristessa lenkkareiden alla kauniissa talvimaisemissa! Kilometrejä tänään kertyi reilut yhdeksän kun käytiin jo aamulla koko perheen kanssa lenkillä.
-Mira
